Eutanasia eli armokuolema
April 18, 2012 at 16:43 1 comment
Eutanasia on ollut itselleni tuttu käsite viimeistään yläasteen et:n (=elämänkatsomustieto) tunneilta, joilla käsiteltiin lukuisia moraali- ja etiikan kysymyksiä. Olen ottanut jo nuorena varhaiskypsästi armokuolemaan ehdottoman myönteisen kannan. Nuorena näkökulma onkin siinä mielessä helppo, että kuolema ja kärsimys tuntuvat etäisiltä eivätkä useinkaan kosketa itseä.
Vanhemmaksi varttuessa armokuolema saa uusia sisältöjä, kun elämänkokemus karttuu. Itselleni yksi herätys oli Linn Ulmanin kirja Armo, jossa pariskunnan toinen osapuoli sairastuu vakavasti ja puolisot sopivat, että oikean hetken tullen terve puoliso avustaa sairasta kuolemaan niin, ettei tämän tarvitse elää elämää, joka ei ole elämisen arvoista. Oikea hetki on kuitenkin loppujen lopuksi subjektiivinen ja muuntuva käsite, kuten kirjan lopussa käy kolkolla tavalla ilmi.
Eutanasia on esillä tuoreimmassa Lääkärilehdessä, kun Terhokodin (saattohoitolaitos) ylilääkäri Juha Hänninen kirjoittaa pääkirjoituksessaan Laki eutanasiasta – onko nyt aika? eutanasiakäytännöistä Euroopassa. Silmiin osuu erityisesti kirjoituksen lopulla oleva tieto: “Kipu oli harvoin perusteena kuolinavun hakemiselle, vaan useimmiten elämän merkityksettömyys, kyvyttömyys tehdä mitään ja kuoleman läheisyys.” Tämä(-kin) tutkimustulos allekirjoittaa toimintaterapian paradigman ytimen; sen, että merkityksellinen toiminta on ihmiselle välttämätöntä.
Itselleni kirjoituksessa oli myös se uusi tieto, että Suomessa itsemurhan avustamisesta ei tuomita rangaistukseen toisin kuin muissa Pohjoismaissa.
Entry filed under: Occupational Therapy, Other.
Meri Pekkanen: Occupational therapy, nutrition and other hot health stuff 
1.
Liina | July 12, 2012 at 13:51
Eksyin tänne vasta nyt, ja hui, kirjoitat täälläkin mainiosti.
Tämä oikean hetken käsite onkin kauhea. Pienemmässä mittakaavassa sitä päätyy pohtimaan jo karvakasaa katsoessaan – joskus (toivottavasti vasta monen vuoden päästä, mutta silti joskus) on ehkä tehtävä sen puolesta päätös siitä, mikä hetki on oikea.
Ja miten paljon vaikeampaa se olisi rakkaan ihmisen kanssa, jos jo koirankin kohdalla edes moisen ajattelu tuntuu näin vaikealta.
Pitää ehkä lukea kirja. Ja perusta nyt ihmeessä se kirjablogi.