Meri Pekkanen: Occupational therapy, nutrition and other hot health stuff

Syyskuun 23.-24. Toimintaterapeuttiliitto järjestää valtakunnalliset koulutuspäivät toimintaterapeuteille otsikolla Toimiva arki. Taannoisen Amerikanmatkani innoittamana lähdin itsekin kalastelemaan paikkaa luennoijana ja sellainen napsahti! Aivan mahtavaa.

 

Alla abstrakti, jonka perusteella pääsen toteuttamaan haavettani olla inspirational speaker.

 

Otsikko: What’s up with stroke – aivohalvauskuntoutus toimintaterapiassa juuri nyt

 

Kuvaus:

 

Osallistuin marras-joulukuun 2012 vaihteessa AOTA:n Adults with Stroke -konferenssiin Baltimoressa. Kaksipäiväisen konferenssin saalis oli runsas ja monipuolinen. Haluan tuoda osan tästä saaliista suomalaisten toimintaterapeuttien saataville, sillä viesti on selvä: toimintaterapian aika on nyt. Terveydenhoidon paradigman muuttuessa lääketiedekeskeisestä yksilön vastuuta korostavaksi toimintaterapeuttien uniikki osaaminen ja ymmärrys asiakkaan toiminnallisen profiilin ja historian merkityksestä halvauksesta kuntoutuessa ja sen vaikutuksista arkeen ja toimijuuteen on korvaamaton. 

 

Hoitojen parantuessa aivohalvauksen aikaansaamat vaikeudet ovat muuttaneet muotoaan; elämän ollessa tietoteknisesti yhä vaativampaa ja työelämän edellyttämien taitojen painottuessa käytännön toteuttamisesta ajattelu- ja suunnitteluprosesseihin toiminnanohjauksen ongelmat tuottavat monille ylitsepääsemättömiä vaikeuksia eikä työelämään paluu ole enää mahdollista. Toiminnanohjauksen ongelmat eivät jää halvaantuneen toipumista arvioidessa haaviin vaan potilas näyttää suoriutuvan näennäisen hyvin, kun hän kävelee, peseytyy, pukee, syö ja kysyttäessä vastaa. 

 

Toimintaterapeutin tekemä kokonaisvaltainen arviointi, jossa yhdistetään tarpeen mukaan toiminnallisen tilanteen arviointi (esim. Multiple Errands Test), standardoituja testejä, havainnointia ja haastattelua tietoon yksilön toiminnallisesta historiasta ja profiilista tuottaa ekologisesti validia ja asiakkaalle itselleen relevanttia tietoa kuntoutumisesta ja ohjaa toipumisprosessia asiakaslähtöiseen, merkitykselliseen ja vaikuttavaan suuntaan. 

 

Jotta toimintaterapian kaikki potentiaali saadaan käyttöön, toimintaterapeuteilla tulee itsellään olla selkeä halu, pyrkimys ja osaaminen paitsi tehdä työtään, myös informoida siitä sidosryhmiä, asiakkaita ja muita ammattilaisia. Kuntoutuksen on siirryttävä osaksi asiakkaan omaa elämää hänen itsensä ja hänen läheistensä toteuttamana. Toimintaterapeutilla on tärkeä rooli kuntoutujan ja tämän omaisten informoimisessa kuntoutumisen eri vaiheissa. Esimerkiksi masennus ja väsymys ovat yleisiä aivohalvauksen jälkitilan oireita ja edellyttävät asiakkaalta tilanteen tiedostamista, jotta hänelle mahdollistuu aktiivinen ja informoidun päätöksentekijän rooli: mihin haluan aikani ja energiani käyttää? Roolimme tiedonjakajina on äärimmäisen tärkeä; konferenssissa puhuttiin siirtymästä kuuliaisesta potilaasta informoituun kuntoutujaan. 

 

Haluan esityksessäni tuoda esille käytännön näkökohtia nykyaikaisessa aivohalvauskuntoutujan toimintaterapiassa Helsingin kaupungin kuntoutuksen osaamiskeskuksen toimintaterapian näkökulmasta. Toimintaterapia ei voi olla vain mekaanista harjoittamista ja päivittäisten toimintojen toistoa, vaan terapian tavoitteiden ja prosessin on integroiduttava osaksi yksilön elämää ja palveltava sitä mahdollisimman tehokkaasti ja näyttöön perustuen. Asiakkaan ja tämän omaisten toipuminen tulee mahdollistaa tarjoamalla heille tietoa toimintaterapian hyvistä käytännöistä ja aivahalvauksen oireista, ja heille on taattava pääsy toimintaterapiapalveluihin kuntoutumisen eri vaiheissa. Tulevaisuudessa toimintaterapiapalvelut siirtyvät yhä enemmän ihmisen omaan elinympäristöön ja painottuvat akuuttivaiheen harjoittelun ohella kognitiivisten strategioiden opettamiseen.

 

Aivohalvausta ei nähdä enää kapeasti akuuttina tapahtumana yksilön elämässä, vaan kroonisena sairautena, jonka jälkeen kaikesta ihmisen elämässä tulee uutta. Toimintaterapeutti on ainutlaatuinen ammattilainen tukemaan yksilöä sellaisen arjen luomisessa, jossa yksilö ei jää sängyn pohjalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle vaan osallistuu elämänsä mielekkäisiin ja tuottaviin toimintoihin käyttäen koko potentiaaliaan.