Meri Pekkanen: Occupational therapy, nutrition and other hot health stuff

Tuki- ja liikuntaelimistöstä huolehtiminen – ei mitä, vaan miten

May 2, 2013 at 19:45 Leave a comment

Kirjoittamani artikkeli on julkaistu kiropraktikko Simo Poutasen blogissa 2.5.13. otsikolla Ei mitä, vaan miten.

—–

Moni valitsee ammattihenkilön auttamaan tuki- ja liikuntaelimistönsä eli lihaksiensa, nivelten ja rangan hyvinvoinnin ylläpitämisessä tai parantamisessa. Tähän tehtävään on tarjolla monenlaisia osaajia. Hieroja, fysioterapeutti, naprapaatti, osteopaatti, vyöhyketerapeutti, akupunktoija, jäsenkorjaaja, kiropraktikko. Kaikki lähestyvät ihmisen elimistöä omasta kulmastaan ja yleensä pyrkimyksenä on paitsi lievittää oireita, myös hoitaa ongelman alkusyy.

Osalla meistä asiakkaista on selkeä näkemys siitä, mikä edellä mainituista ammattialoista on paras ja tehokkain. Suurin osa meistä kuitenkin käy useammalla eri auttajalla elämänsä aikana ja kokemukset vaihtelevat. Ihminen haaveilee yhdestä autuaaksi tekevästä tieteenalasta, joka ratkaisisi kaikki kropan vaivat, mutta sellaista viisautta ei ole kellään. Toisaalta sitä on kaikilla. Oman näkemykseni mukaan kysymys on nimittäin enemmän siitä, kuka ja miten hoitoa antaa kuin itse hoidon lajista.

Jos ammattilainen, olkoon kiropraktikko, osteopaatti tai vaikka hieroja, on kiinnostunut oman osaamisensa mahdollisuuksista ja rajoista, suhtautuu intohimoisesti asiakkaidensa auttamiseen ja kykenee kuulemaan heidän hätänsä, huolensa tai kysymyksensä, ei varsinaisella taustateorialla (joissa on myös paljon yhteistä) ole välttämättä kriittistä eroa. Asiakas tunnistaa henkilön, jolla on vilpitön pyrkimys ja halu ratkaista hänen ongelmansa. Eikä ylhäältä päin, vaan yhteistyössä itsensä parhaan asiantuntijan eli asiakkaan kanssa.

Itse olen elämäni aikana käynyt mm. viisaalla naprapaatilla ja osaavalla hierojalla, jotka sittemmin ovat molemmat jääneet eläkkeelle. Nykyään käyn kiropraktikolla ohjauduttuani Simon vastaanotolle akuutissa selkäongelmassa. Selkä on ollut ehjä siitä saakka ja suunta urheilusuorituksissa jatkuvasti ylöspäin. Vastaanotolle mahtuu muutakin kuin pelkkä fyysinen ruumiini ja tapaaminen jättää elinvoimaisen olon paitsi minulle, ihanteellisesti myös kiropraktikolle.

Ammatissani toimintaterapeuttina pidän äärimmäisen tärkeänä palautteena sitä tunnetta, joka minulle jää asiakastapaamisesta. Saatan olla kaikkeni antanut ja takki tyhjänä, mutta jos kohtaamisesta jää kuitenkin sellainen tuntuma, että olemme asiakkaan kanssa jakaneet todellisuutemme ja saaneet aikaan jotain myönteistä uutta, herättäneet ja ylläpitäneet toivoa, pidän interventiota onnistuneena ja uskon, että myös asiakkaalla on vahvempi olo kuin ennen tapaamista.

Juuri tästä on kysymys kokonaisvaltaisessa hoitokokemuksessa. Se vahvistaa asiakkaan lisäksi asiantuntijaa ja on enemmän kuin osiensa summa. Tätä kokemusta metsästämme myös tuki- ja liikuntaelimistöä huoltaessamme, ja se ammattilainen, joka meille tämän kokemuksen tarjoaa, on usein valintamme yhdeksi elämämme tukipilariksi.

Entry filed under: Other.