Posts filed under ‘Occupational Therapy’

Terapeuttinen yhteistoiminta – oivalluksia

Olin viime perjantaina, 9.11.12, kuuntelemassa Toini Harraa, Metropolian toimintaterapian koulutusohjelman yliopettajaa ja terveystieteiden maisteria. Harra valmistelee väitöskirjaa terapeuttisesta yhteistoiminnasta. Luennolle osallistui muutama kymmenen toimintaterapeuttia ja Harra keskustelutti meitä taajaan esittelemistään aiheista.

Harran väitöskirjaansa valmistelema materiaali on vielä keskeneräistä ja sitä on kerätty useampi vuosi, siksi en toista tässä Toinin materiaalia tarkoin. Tässä kuitenkin omia ajatuksiani ja oivalluksiani (joista osa ei siis liittynyt luentoon kuin minun pääni sisällä) perjantai-iltapäivästä, joka oli hurjan antoisa ja inspiroiva! Harra on paitsi innostunut ja älykäs, myös kuunteleva ja hyväksyvä, jotta keskustelu voi viritä hyvähenkisenä ja tuloksena on kaikenlaisia aarteita ideoista voimaantumiseen.

Sanon vielä sen, että Harra on kerännyt materiaalia toimintaterapeuttien ryhmähaastatteluista, joten osa tässä kuvaamistani ajatuksista voi olla jonkun tätä blogitekstiäni lukevan alkuperäinen keksintö. Osa ajatuksista taas on vain omaa tajunnanvirtaani. Jaettu oivallus on paras oivallus, kiitos Toinille, tutkimukseen osallistuneille terapeuteille sekä perjantaina ahkerasti keskustelleelle yleisölle!

REFLEKTOINTIA JA ARISTOTEELISIA HYVEITÄ

Harran tavoitteena on luoda terapeuttista yhteistoimintaa kuvaava teoria, joka toimii käytännössä edistäen yhteistoimintaa ja auttaa reflektoinnissa. Luennolla tuli ilmiselväksi, että malli toimii juuri näin: jo tuossa muutamassa tunnissa itseni lisäksi varmasti suurin osa kuulijoista lähti peilaamaan omaa asiakastyötään, esimiestyötään, asiakassuhteitaan, suhteitaan toisiin työntekijöihin tai miksei mitä tahansa ihmissuhdettaan, joissa monissa voidaan nähdä samat elementit kuin terapeuttisessa yhteistyössä.

Harra oli hyödyntänyt työssään mm. Aristoteleen hyveitä, kuten ystävyys. Osa tutkimukseen osallistuneista toimintaterapeuteista ei ollut kokenut käsitteen sopivan asiakassuhteisiin. Käsite on tässä vaiheessa muodossa “hyvän tahtominen toiselle“. Itse pidän tätä hyvettä ensiarvoisen arvokkaana terapiasuhteessa, oli kyse lyhyemmästä tai pidemmästä interventiosta.

Käsitteessä on paljon samaa kuin tänä syksynä NLP-kurssilla (NLP:stä kirjoitan myöhemmin) kuulemassani ajatuksessa siitä, että “toimimme” aina joko pelossa tai rakkaudessa. En osaa sanoa, olenko samaa mieltä siitä, että kaikki tilanteet voidaan pelkistää näihin kahteen tunteeseen, mutta erityisesti itselle ristiriitaisten asiakkaiden kanssa työskennellessä koen vapauttavana, että voin silti ajatella olevani heidän kanssaan toimiessani “rakkaudessa“. Yhteiskunnassamme rakkauden käsite on yleensä nähty suppeasti romanttisena rakkautena. Kahtiajako pelkoon ja rakkauteen nähdäkseni laajentaa rakkauden käsitettä niin, että se tarjoaa meille mahdollisuuden irrottaa itsemme ristiristaisista tunteistamme, jolloin jäljelle jäävät intervention kannalta oleelliset asiat, paljaina ja vähemmän latautuneita, ja rationaalinen ja tarkoituksenmukainen päätelmä on helpompi tehdä.

Tästä aasinsillalla siihen ajatukseen, että ihminen tekee aina parhaansa; valinnat ja teot voivat näyttäytyä meille epärationaalisina tai “pahoina”, mutta jokin henkilön historiassa, edellytyksissä, osaamisessa, kokemuksissa, jossain, tuottaa välillä toiminnan tasolla jotain, jota meidän on vaikea ymmärtää, mutta joka silti on hänen paras yrityksensä, hänen hyvä tarkoituksensa.

Toinen Harran teorian aristoteelisista hyveistä on oikeudenmukaisuus. Tutkimukseen osallistuneiden terapeuttien kesken tämä oli herättänyt paljon keskustelua. Onko tasainen jako oikeudenmukaisuutta? Kaikille samat palvelut ja määrät? Terapeutit olivat sitä mieltä, että tarkoituksenmukaisuus on oikeudenmukaisuutta. Olen samaa mieltä; tarvelähtöinen (esim. kuntoutus-) toiminta on oikeudenmukaista.

Kolmas hyveistä oli kohtuunmukaisuus, joka ei aukea ihan ensimmäisellä lukemalla. Harra avasi käsitteen tarkoittavan hyvää arvostelukykyä, joustavuutta, armeliaisuutta. Kohtuunmukaisuus on ymmärtääkseni esimerkiksi sitä, että vaikka standardoidun testin ohjeissa lukee, että ohje luetaan asiakkaalle ääneen vain yhteen kertaan, sen voi toistaa, jos ulkona metelöi samaan aikaan katupora, tai jos asiakas onkin ollut väsyneenä muissa ajatuksissa ja menettänyt alkupuolen ohjeista. Kohtuunmukaisuutta on oman tulkintani mukaan lempeä maalaisjärki.

PIRULLISIA ONGELMIA, TERAPEUTTI TUTKIJANA

Harra esitteli myös Rittelin ja Webberin käsitteen “pirullinen ongelma”; pirullinen (wicked) ongelma on vastakohtana kesylle (tame) ongelmalle kompleksinen ja osin jopa kaoottinen, kun kesy ongelma on yksinkertainen tai monimutkainen. “Ratkaisu kesyyn ongelmaan löytyy ohjelmoidulla päätöksentekoprosessilla.” (Teoria poimittu tutkija Juha Lindellin tekstistä.) Harra esitti, että toimintaterapiassa (tai ylipäänsä terapiasuhteissa) törmää välillä ns. pirullisiin ongelmiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi asiakkaan, tämän lähiomaisten ja/tai huoltajan/huoltajien/hoitajien ja koulun/työpaikan henkilökunnan väliset ristiriidat. Omassa työssäni olen kokenut ja havainnut, että toimintaterapeutin interventiota pyydetään välillä nimenomaan ratkaisemaan tällaisia pirullisia ongelmia.

Pirullinen ongelma, ollessaan luonteeltaan osin kaoottinenkin, ei ratkea välttämättä yksiselitteisesti tai ei aina ollenkaan. Ongelman tutkiminen voi kuitenkin tuoda lisävaloa ja mahdollisuuksia päästä tilanteesta eteenpäin, yleensä tuokin. Harran pointti oli se, ettei ongelmaa aina täydy pyrkiä ratkaisemaan; että sen tutkiminen ja tarkastelu voi riittää.

Kiinnostavana (jälleen) aasinsiltana aloitin juuri kirjan nimeltä Kaaos, joka on James Gleickin vuodelta 1987 oleva äärimmäisen mielenkiintoinen teos, jossa Gleick kuvaa kaaosteorian kehittymistä ja sen selittämiä ilmiöitä. Bongasin kirjan katsottuani YouTubesta Stanfordin professorin Robert Sapolskyn (kiinnostava kirjailija itsekin! Mm. Why Zebras Don’t Get Ulcers) luennon Introduction to Human Behavioral Biology, jossa Sapolsky kertoo Kaaos-kirjan olleen yksittäinen merkittävin lukemansa teos. Siitä lisää (pari sataa sivua) myöhemmin!

Luottamuksen rakentaminen on yksi terapiasuhteen luomisen peruspilareita. Harra puhui siitä, kuinka luottamuksen rakentaminen ei ole kertaluontoista, että kun se on suhteen alussa tehty se jotenkin olisi ja pysyisi, vaan luottamus rakentuu, vahvistuu, ehkä heikkeneekin ja taas vahvistuu koko ajan suhteen edetessä. Se on siis jatkuva prosessi. Yksi (mainio!) tapa kuvata luottamuksen rakentamista on “itsensä tekeminen vaarattomaksi“. Tämä kuvaus tuo viehättävästi esiin itsessämme olevan vaistonvaraisen, jopa eläimellisen puolen kuvaamalla silti samalla syvän inhimillistä käyttäytymistä.

RANDOM THOUGHTS

“Terapeutti on rohkea tehdessään kaikenlaisia aloitteita vastavuoroisuuteen.”

Kun ihminen lähtee yhteistoimintaan tai yhteistyöhön terapeutin kanssa, tietoinen tai tiedostamaton kysymys on “tuottaako tämä yhteistyö minulle jotain muuta kuin yksin voisin saada aikaan”?

Harran terapeuttiseen yhteistoimintaan sisältyviä elementtejä en kuvaa tässä sen tarkemmin vaikka mieleni tekisi, sillä materiaali ei ole vielä valmis ja siihen voi tulla muutoksia. Malttamattomana ja mielenkiinnolla odotan! Sen sijaan yksi henkilökohtainen oivallukseni, joka ehkä on selvää pässinlihaa muille, tai ehkä täysin virheellinen, kertokaa kommenteissa.

Eräs toimintaterapeutti yleisöstä kertoi vaikeasta tilanteestaan lapsiasiakkaan kanssa, sillä lapsen vanhemmat eivät kokeneet lapsen toiminnassa olevan mitään ongelmia ja heidän näkemyksensä mukaan lapsi käy toimintaterapiassa vain viihtymässä. Tilanne on kuulemma melko tavallinen lasten puolella (itselläni ei ole kokemusta harjoittelua enempää). Yhteisesti käytiin keskustelua keinoista, joilla asiaa voisi käsitellä vanhempien kanssa.

Kuten toimintaterapiassa on tapana, lasten kohdalla (kuten esim. myös omaishoitajapariskuntien, muistisairaiden ja omaistensa jne.) asiakkuus käsitetään laajemmin kuin vain yhtenä henkilönä ja puhutaankin laajennetusta asiakkuudesta; esim. lapsella ei ole edellytyksiä ymmärtää oman kehityksensä erityispiirteitä, jolloin vanhemmat ovat avainasemassa tavoitteiden asettamisen sekä ympäristön tuen ja harjoittelun mahdollistamisessa.

Oma oivallukseni oli, että tuollaisessa tilanteessa terapeuttia voi auttaa ajatus siitä, että laajennetun asiakkuuden perusteella voisi ajatella, että vanhemmilta puuttuu oiretiedostusta. Oiretiedostuksen puuttuminen on tavallista esim. aivoinfarktin (erityisesti oikeanpuolisen) jälkeen ja oiretiedostusta pyritään lisäämään erilaisin keinoin (esim. asiakkaan toistuva selkeä informointi oireista ja niiden vaikutuksesta toimintakykyyn). Ehkä tällaisia keinoja voisi käyttää vanhempienkin kanssa, toki hienovaraisesti ja psykologisesti harkiten? Ideani on siis käyttää oiretiedostuksen käsitettä työkaluna apuna ongelman (joka tässä on tavallaan terapeutilla) käsittelyssä, ei varsinaisesti ratkaista sitä. Sori. 😉

ONGELMIA, PULMIA JA TERAPEUTTISUUDEN MAGIA

Sanan ongelma käytöstä keskusteltiin paljon, mikä ei ole uutta. Osan mielestä kaiken toimintaterapeuttisen voimavarakeskeisen lähtökohdan vastapainoksi on suotavaa määritellä toimijuuden esteet tai haitat suorasanaisesti ongelmiksi. Toisten mielestä esimerkiksi terapiassa käyvän lapsen vanhemmille voi olla helpompaa hyväksyä toiminnan “pulmat” tai sitten asian voi kiertää puhumalla halutusta muutoksesta toiminnasta. Itse olen sitä kastia, jonka mielestä sana ongelma on parempi kuin omiin korviini lässytykseltä kuulostava (tai kollegani sanoin lässähtänyt) pulma.

Pidän myös tärkeänä asiakkaan kokemuksen validointia, jollaisena välillä näen myös ongelma-sanan käytön; asiakas saattaa olla tottunut vähättelemään vaikeuksiaan, tai toisaalta hän saattaa aggressiivisestikin hakea vahvistusta kokemukselleen epäoikeudenmukaisuudesta (vamman, sairauden, toimintakyvyn menetyksen tms. johdosta). Silloin ammattilaisen, eli tässä toimintaterapeutin käyttämänä sana ongelma voi olla se ihana helpotuksen tunne, kun asiakkaan ei tarvitse enää yrittää jaksaa määräänsä enempää tai olla tyytyväinen siihenkin, ettei elä nälänhädässä, vaan hän voi huoata ja yhtyä terapeutin sanoihin; on pirullista, kun ei pysty tekemään kaikkia haluamiaan asioita. On raastavaa huomata, kuinka voimat vähenevät päivä päivältä. Joskus siitä helpotuksesta nousee rauha ja hyväksyntä.

Luennolla itselläni vahvistui myös ajatus terapeuttisuudesta, joka on se magia, se taika, joka tapahtuu esimerkiksi akuuttivuodeosastojen toimintaterapiaryhmässä lähes poikkeuksetta. Vaikka ryhmää ohjaavat terapeutit pohtivat tasaisin väliajoin, onko ryhmä toimintaterapiaryhmä, kun jäsenet vaihtuvat alati ja ryhmä kootaan hyvin nopeasti, lähes joka ryhmäkerran jälkeen taika on taas tapahtunut. Tunnissa tai kahdessa virttyneissä sairaalavaatteissa raahustavista potilaista tulee toisilleen ihmisiä, henkilöitä, Joitakuita. He auttavat toisiaan, huomioivat hiljaisemman, onnistuvat lihapullan pyörittämisessä, murtautuvat ulos potilaan roolistaan ja elävät hetken tavallista elämää. Ehkä sitä voi kutsua voimaantumiseksi. Jotain enemmän kuin osiensa summa se ainakin on.

Samaa taikuutta on myös näennäisesti yksinkertaisessa toimintaterapian arviointiväline COPM:ssa (Canadian Occupational Performance Measure). Vaikka COPM on väline aivan niiden samojen asioiden läpikäyntiin kuin normaalisti käy läpi vapaasti haastatellen, on strukturoidun ja testatun menetelmän tuloksena aina jotain, mitä ei olisi selvinnyt ilman välinettä. Verkkoon haarukoituu jonkinlainen aarre, jonka jäsennelty ja määrämuotoinen, asiakaslähtöinen menetelmä huuhtoo esiin. Se yllättää kerta toisensa jälkeen, ja se on myös se, joka motivoi ottamaan välineitä käyttöön ja todella juurruttamaan ne osaksi vakiintunutta arviointikäytäntöä. COPM tuo lisäarvoa, lähes aina.

RANDOM THOUGHTS II.

Irrallisena huomiona: kodin muutostyöt ovat yhtä kuin kodin muuttaminen. Harvoin asiaa tulee ajatelleeksi näin.

Toisena: tutkimusten mukaan kotiympäristössä tapahtuu enemmän ns. ihmisenä ihmisen kohtaamista kuin laitosympäristössä. Tämä voi helpottaa luottamuksen syntymistä.

Kolmantena: adaptiivinen asiantuntijuus, joka oli itselleni uusi käsite ja heti herätti monia uusia ajatuksia. Juuri siitä on kyse, kun vaikeaselkoisen asiakkaan kanssa toimiessa sitä (usein) tietoisesti ajattelematta kokeilee erilaisia strategioita ja lähestymistapoja, perääntyy kun huomaa, että jossain kohden on umpikuja, yrittää hellästi toiselta suunnalta, ja sitten vielä uudelta, kunnes pääsee etenemään tiheän verkon lävitse ainakin jonkinlaiseen jaettuun ymmärrykseen.

Liikaa hippeilemättä itselleni tuli Harran adaptiivista asiantuntijuutta kuvaavasta diasta ja sen liukuen muuttuvista väreistä mieleen revontulet, ja olen kirjannut muistiinpanoihini hetken mielijohteen: (terapeuttisessa vuorovaikutuksessa) roolit vaihtelevat meissä kuin lepattavat revontulet. Mielestäni ajatus on kaunis ja kuvaa hyvin sitä, etteivät roolien rajat ole selkeitä vaan häilyviä, päällekkäisiä, ohikiitäviä tai joskus musertavan päällekäyviä. Ja sori taas, hippeily ei jää tähän; yksi tapa nähdä mukautuva asiantuntijuus ja terapeuttinen harkinta on ajatella sitä ikiaikaisen ayervedan kautta; ayervedassa pyritään tasapainoon, ja jos tulta on liikaa, tarvitaan viileää, jos taas vilpoisa rauha dominoi, tarvitaan tulta ja energiaa. Taitava terapeutti täydentää asiakkaansa tarpeen mukaan vuorovaikutussuhteen täydelliseksi ja tasapainoiseksi yiniksi ja yangiksi.

Näihin mielikuviin, näihin tunnelmiin, namaste.

Advertisements

November 12, 2012 at 21:14 8 comments

Eutanasia eli armokuolema

Eutanasia on ollut itselleni tuttu käsite viimeistään yläasteen et:n (=elämänkatsomustieto) tunneilta, joilla käsiteltiin lukuisia moraali- ja etiikan kysymyksiä. Olen ottanut jo nuorena varhaiskypsästi armokuolemaan ehdottoman myönteisen kannan. Nuorena näkökulma onkin siinä mielessä helppo, että kuolema ja kärsimys tuntuvat etäisiltä eivätkä useinkaan kosketa itseä.

Vanhemmaksi varttuessa armokuolema saa uusia sisältöjä, kun elämänkokemus karttuu. Itselleni yksi herätys oli Linn Ulmanin kirja Armo, jossa pariskunnan toinen osapuoli sairastuu vakavasti ja puolisot sopivat, että oikean hetken tullen terve puoliso avustaa sairasta kuolemaan niin, ettei tämän tarvitse elää elämää, joka ei ole elämisen arvoista. Oikea hetki on kuitenkin loppujen lopuksi subjektiivinen ja muuntuva käsite, kuten kirjan lopussa käy kolkolla tavalla ilmi.

Eutanasia on esillä tuoreimmassa Lääkärilehdessä, kun Terhokodin (saattohoitolaitos) ylilääkäri Juha Hänninen kirjoittaa pääkirjoituksessaan Laki eutanasiasta – onko nyt aika? eutanasiakäytännöistä Euroopassa. Silmiin osuu erityisesti kirjoituksen lopulla oleva tieto: “Kipu oli harvoin perusteena kuolinavun hakemiselle, vaan useimmiten elämän merkityksettömyys, kyvyttömyys tehdä mitään ja kuoleman läheisyys.” Tämä(-kin) tutkimustulos allekirjoittaa toimintaterapian paradigman ytimen; sen, että merkityksellinen toiminta on ihmiselle välttämätöntä.

Itselleni kirjoituksessa oli myös se uusi tieto, että Suomessa itsemurhan avustamisesta ei tuomita rangaistukseen toisin kuin muissa Pohjoismaissa.

April 18, 2012 at 16:43 1 comment

Zen-seikkailu: 7. tehtävä

Jos normaalit liikemallit jostain syystä estyvät ja ihminen toimii uudella tavalla, aivoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia vain 16 päivässä havaittiin Zürichin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Vaikka toista kättään ei ole järkevää kipsata toisen käden opettamiseksi, asioiden tekeminen toisin kuin tavallisesti on erinomaista aivojumppaa. Totutusta poikkeaminen edesauttaa helposti hetkessä elämistä ja siis ns. mindfulnessia eli tietoista läsnäoloa.

Oikea ja vasen aivopuolisko ovat myös erikoistuneet eri asioihin. Vasen on looginen, järkevä, analyyttinen realisti. Oikea on luova, taiteellinen, tunteva ja kokeva. Karkeasti yleistäen oikeaa kättä käytettäessä ihminen hyödyntää vasenta aivopuoliskoaan ja toisinpäin.

Tehtävä 7.

Kirjoita dominantilla kädelläsi (useimmilla oikea), miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Vaihda sitten kynä toiseen käteen ja toista tehtävä. Kun olet kirjoittanut, vertaa tekstien sisältöä keskenään.

February 2, 2012 at 17:18 Leave a comment

Laama ja alpakka toimintaterapioissa

Entinen opettajani Joyce Collin-Kajaala käyttää laamoja ja alpakoita terapiaeläiminä toimintaterapioissaan. Eläinten kasvattajat, Joyce sekä alpakka Fuchsie ja laama Ulla olivat aamuteeveessä.

October 13, 2011 at 04:50 Leave a comment

Headstand to help shoulder pain?

I was reading International Herald Tribune on our flight back from France on the 3rd of August this year when something interesting caught my eye. Jane E. Brody was writing about treatments that “don’t cost an arm and a leg” in which she describes physiatrist Loren Fishman and his innovative methods.

What in particular was fascinating was a treatment developed for people with shoulder pain by Dr Fishman’s. Since yoga exercises form nowadays a centerpiece for his practice, this one was also a modified yoga pose: a headstand without actually requiring standing on your head. Done only for 30 seconds (sometimes combined with a little physiotherapy) for five different sessions this maneuver should ease the pain caused by a rotator cuff syndrome. The benefits matched and sometimes exceeded those following physical therapy alone or surgery and rehabilitation. ON a follow up yoga treated patients maintained the initial relief for as long as they were studied, up to eight years.

The mechanism behind this method is that the modified headstand trains subscapularis , the muscle below the shoulder blade, to take over the job of the injured muscle, supraspinatus. When normally it’s supraspinatus that raises the arm from below chest height to above the shoulder, after the headstand subscapularis will take that job.

According to Dr. Fishman, this doesn’t work for everybody, like for string musicians whose shoulder muscles are overtrained, but it has helped approximately 90% of his 700 patients. Not bad for a yoga pose!

September 5, 2011 at 16:50 Leave a comment

Check Your Happiness Ratio

As I write this on Sunday the 17th of April the results of the Finland’s on-going parliamentary election are being counted. After the preliminary votes have been counted the situation doesn’t really enhance happiness. Still, with the zen quality of mind, reminiscing Tolle’s teachings I’m determined to post about happiness. So here’s to a brighter future!

Barbara L. Fredrickson, Ph.D. and the director of Positive emotions and Psychophysiology Laboraty, published a book called Positivity in 2009. In her book she describes ten different emotional states that reflect happiness. I haven’t yet read the book but I found these emotions interesting and useful as means to mindfully learn to facilitate feelings of happiness. I encourage you too to apply these into your life. It’s a possibility to affect the 50 000 to 60 000 thoughts that go trough your head every day.  Our thoughts are mostly repetitive so a minor change for the better might result in a noticeable improvement in experienced happiness.

There’s also a test on Barbara’s site (Positivity Ratio) that you can make to score your happiness ratio for today. I suggest doing it to gain a little insight for your emotional status. As for me, the ratio left room for improvement even though I consider myself being quite on the happy side.

10 EMOTIONAL STATES THAT REFLECT HAPPINESS

  1. Joy  – I get joy out of flow experiences such as a good workout or an inspiring conversation. Today I was overjoyed for getting to swim in the sea!
  2. Gratitude – I’m grateful for having been born in such a privileged position. Today I was grateful for having all my limbs after watching a video of Nick Vojicic.
  3. Serenity – Working on this one through meditation, currently Tolle as my guide. Today I did a 6 minute meditation in the morning and went for a walk in the evening to calm my election aroused mind.
  4. Intrest – I’m hopelessly interested in plentiful things in life! Today I was interested in the politics and the feelings the elections generated in people.
  5. Hopefulness – As a person and as an occupational therapist I’ve always seen more possibilities than boundaries. Today I tried to keep up hope despite of the political shift to the right in Finland.
  6. Pride – I’m proud of our profession’s ability to see the speciality in every client. Today I was proud of myself entering the coldish sea water.
  7. Amusement – I get easily amused; it could be a funny dog (or MY dog 😉), myself screwing things up or some real life comedy such as a person’s “agenda” in a social situation going wrong. Today I was amused by a Spiderman band in the park consisting of elderly spidermen…
  8. Inspiration – I’m often inspired by extraordinary people or strikingly beautiful nature or a good book. Today I was inspired by the amazing Nick Vojicic mentioned above.
  9. Respect – I (try to) respect all living creatures. Today I really admired Nick Vojicic’s courage and life force. I also bought organic meat in respect of animals being treated well.
  10. Love – I’m lucky to have a tight knit group of my loved ones. Today I was happy to chat with my mom when I felt a bit lonely.
In occupational therapy we usually look at a person’s life in three areas: self-care (washing, dressing, eating, sleeping etc.), work (employment, voluntary work, studying etc.) and leisure (hobbies, recreation, socializing etc.). The emotional states mentioned above should be covered within those three areas. To ensure a good quality of life these areas should be in balance; the possibly neglected area or the area that’s been most affected by changes in the person’s state of health is usually the one that shall be paid the most attention in occupational therapy. This type of emotional analysis might help to work with a client on some specific areas and it most certainly will benefit all social relationships.

So, are you having any problems regards to these emotions and their manifestation in everyday life?

April 18, 2011 at 18:27 Leave a comment

11 – Poetic Therapy

I want to share a method of guiding someone – almost anyone – to write a poem. I learned this while studying occupational therapy on an intensive course in Dworp, Belgium in 2006. I’ve used this method for several years with a lot of different kind of people: it works for people with mental handicap, it works for the elderly, it works for people with memory deficits, it works for children, it works for you and it works for me.

You better start out some easier subjects such as animals, colors or seasons. You may then proceed in writing poems about places, people, emotions and finally of yourself. The method is very versatile and pretty quick. You may also use it to create a poem with a group. The guiding questions make it simple to get words out of people. Some of the most epic ones have been made by people with autistic features being composed solely of sounds, not words. Extremely impressive and poetic. Hopefully also empowering.

Today I used this method with a client of mine and I asked whether I could publish her first poem in my blog. I got the idea when she told her favourite subject at school was writing. Here it is in English, originally this was made in Finnish. She said this would be a good way to describe the Finnish autumn for a foreigner from the opposite side of the world.  After writing this she analyzed it and read it aloud for her roommate. The roommate thought it was fabulous. The writer was very happy about her poem and in getting something back which she thought was already lost.

Autumn

Colourful, dark.

Allows reading relaxed

It snows early, unexpectedly

Creative.

—-

So here’s the method called Eleven:

1. One word – choose a topic – for example pick an animal

2. Two words – describe the animal

3. Three words – what does the animal do – include a verb

4. Four words – what happens then? Something unexpected or surprising, maybe a twist in the story

5. One word – one, final strong word – how does this thing make you feel? Which word sums it all up?

Like this:

A Poem.

Delirius, succint.

Captures a moment

Thinks highly of itself.

The fool.

I sincerely hope you write your own poem and send it in the comments.

November 11, 2010 at 21:02 4 comments

Older Posts Newer Posts


Interact

You're welcome to comment on the posts both in English or Finnish. Whatever to keep the ideas flowing!

Categories


%d bloggers like this: