Liikuntaa ms-tautiin ja kuntoutuksen parannettava osallistumista
Terveystieteiden maisteri ja fysioterapeutti Anders Rombergin, joka tietääkseni vaikuttaa Maskun kuntoutuskeskuksessa, väitöskirja liikunnan vaikutuksesta ms-tautiin valmistui ja osoitti säännöllisen ja suunnitelmallisen harjoittelun edistävän toimintakykyä lievässä ja keskivaikeassa taudissa/taudin vaiheessa. Tiivistelmästä käy ilmi, että osallistujat saivat sekä voima- että kestävyysharjoitteluohjausta, mutta painotus oli nimenomaan voimaharjoittelussa.
Ms-tautia sairastavat ovat yksi somaattista toimintaterapiaa työllistävistä suurista asiakasryhmistä ja väitöksen perusteella varsinkin varhaisemman vaiheen ms-asiakkaita tulee informoida, kannustaa ja ohjata liikuntaharjoitteluun.
Toinen kiinnostava tuore tutkimus osoittaa, että ikääntyneet aivohalvauksen saaneet (tässä 65-85v.) hyötyvät avomuotoisesta tehostetun kädenkäytön harjoittelusta samoin kuin laitosmuotoisesta kävelyharjoittelusta. Kiinnostavaa on, että vaikka yleinen toimintakyky, kävelykyky ja yläraajan toimintakyky paranivat, vaikutukset elämänlaatuun, mielialaan ja elämänhallintaan jäivät vähäisiksi.
Tästä luennoin kaksi viikkoa takaperin toimintaterapian kansallisilla koulutuspäivillä: Jotta vaikutus osallistumiseen ja elämänhallintaan olisi merkittävämpi, kädenkäytön harjoittelu ja siihen valmentaminen tulee toteuttaa asiakkaalle mielekkään toiminnan/toimintojen osana asiakkaan yksilöllinen elämäntilanne ja ympäristön vaatimukset huomioiden. Intervention tuloksellisuutta tulee arvioida senso-motoristen taitojen ja valmiuksien lisäksi osallistumisen tasolla (=participation outcome).
Ilmainen toimintaterapiakonffa Birminghamissa marraskuussa
Varmuuden vuoksi postaan tästä, jos joku ei ole tietoinen, itsekin kuulin tästä sattumalta kesällä Glasgown konffassa: marraskuussa 26.-27. tänä vuonna siis ilmainen toimintaterapian konferenssi Birminghamissa Englannissa.
Goodbye, itsestä huolehtiminen, työ ja vapaa-aika?
Suomalaisessa (samoin kuin kansainvälisessä) toimintaterapissa toimintojen luokittelu itsestä huolehtimiseen, työhön ja vapaa-aikaan on tuttu perusjako, joka ohjaa usein esimerkiksi arviointia. Ruotsalainen toimintaterapeutti ja terveystieteiden tutkija, Hans Jonsson, on tutkinut toimintojen merkitystä ensin työelämässä olleiden ja sitten eläkkeelle jääneiden ihmisten narratiiveista ja kehitellyt uudenlaista tapaa luokitella toimintaa.
Luin äsken Jonssonin vuonna 2008 julkaiseman artikkelin A New Direction in the Conceptualization and Categorization of Occupation ja olin koko lailla myyty. Jonsson kollegoineen tarkastelee toimintoja sen kautta, mikä niiden merkitys on yksilölle. Nimettyään seitsemän eri toiminnon luokkaa he jakoivat edelleen nämä seitsemän kahteen ryhmään sen mukaan, ovatko ne hyvinvoinnin kannalta tärkeitä vai vähemmän tärkeitä. Kuten arvata saattaa, taustalla häärii myös tuttu flow-teoria, jonka kehittäjältä Csikszentmihalyiltä artikkeliin poimittu lainaus kertoo tärkeimmän:
“One way to reconcile this split is to realize that work is not necessarily more important than play and play is not necessarily more enjoyable than work. What is both important and enjoyable is that a person acts with the fullness of his abilities in a setting where the challenges stimulate the growth of new abilities. Whether this setting is work or play, productive or recreational, does not matter.“
En spoilaa enempää, sillä Jonsson tulee itse kertomaan tutkimuksestaan ja näkemyksistään viikon päästä Toimintaterapeuttiliiton koulutuspäiville. Nähdään siellä!
Biologisia lääkkeitä selkärankareumaan?
Tiedän tapauksen, jossa 20-vuotias poika meni todella huonoon kuntoon (kävely kyynärsauvoilla) hyvin nopeasti selkärankareuman puhjettua eikä peruslääkityksistä ollut apua. Professori Dan Nordströmiin tutustuminen ja biologisten lääkkeiden kokeileminen sai aikaan yhtä nopean toipumisen ja nyt toimintakyky on lähes ennallaan, urheileminen onnistuu ja elämä on normaalia.
Itselläni ei ole merkittävästi kokemusta tai osaamista liittyen selkärankareumaan, mutta jos asia koskettaa itseä tai läheisiä, Nordströmin ajatuksiin perehtyminen voi olla viisasta.
Reumaliiton sivuilla on aiheesta artikkeli otsikolla Uudet oivallukset kampittavat selkärankareuman etenemistä.
Tuki- ja liikuntaelimistöstä huolehtiminen – ei mitä, vaan miten
Kirjoittamani artikkeli on julkaistu kiropraktikko Simo Poutasen blogissa 2.5.13. otsikolla Ei mitä, vaan miten.
—–
Moni valitsee ammattihenkilön auttamaan tuki- ja liikuntaelimistönsä eli lihaksiensa, nivelten ja rangan hyvinvoinnin ylläpitämisessä tai parantamisessa. Tähän tehtävään on tarjolla monenlaisia osaajia. Hieroja, fysioterapeutti, naprapaatti, osteopaatti, vyöhyketerapeutti, akupunktoija, jäsenkorjaaja, kiropraktikko. Kaikki lähestyvät ihmisen elimistöä omasta kulmastaan ja yleensä pyrkimyksenä on paitsi lievittää oireita, myös hoitaa ongelman alkusyy.
Osalla meistä asiakkaista on selkeä näkemys siitä, mikä edellä mainituista ammattialoista on paras ja tehokkain. Suurin osa meistä kuitenkin käy useammalla eri auttajalla elämänsä aikana ja kokemukset vaihtelevat. Ihminen haaveilee yhdestä autuaaksi tekevästä tieteenalasta, joka ratkaisisi kaikki kropan vaivat, mutta sellaista viisautta ei ole kellään. Toisaalta sitä on kaikilla. Oman näkemykseni mukaan kysymys on nimittäin enemmän siitä, kuka ja miten hoitoa antaa kuin itse hoidon lajista.
Jos ammattilainen, olkoon kiropraktikko, osteopaatti tai vaikka hieroja, on kiinnostunut oman osaamisensa mahdollisuuksista ja rajoista, suhtautuu intohimoisesti asiakkaidensa auttamiseen ja kykenee kuulemaan heidän hätänsä, huolensa tai kysymyksensä, ei varsinaisella taustateorialla (joissa on myös paljon yhteistä) ole välttämättä kriittistä eroa. Asiakas tunnistaa henkilön, jolla on vilpitön pyrkimys ja halu ratkaista hänen ongelmansa. Eikä ylhäältä päin, vaan yhteistyössä itsensä parhaan asiantuntijan eli asiakkaan kanssa.
Itse olen elämäni aikana käynyt mm. viisaalla naprapaatilla ja osaavalla hierojalla, jotka sittemmin ovat molemmat jääneet eläkkeelle. Nykyään käyn kiropraktikolla ohjauduttuani Simon vastaanotolle akuutissa selkäongelmassa. Selkä on ollut ehjä siitä saakka ja suunta urheilusuorituksissa jatkuvasti ylöspäin. Vastaanotolle mahtuu muutakin kuin pelkkä fyysinen ruumiini ja tapaaminen jättää elinvoimaisen olon paitsi minulle, ihanteellisesti myös kiropraktikolle.
Ammatissani toimintaterapeuttina pidän äärimmäisen tärkeänä palautteena sitä tunnetta, joka minulle jää asiakastapaamisesta. Saatan olla kaikkeni antanut ja takki tyhjänä, mutta jos kohtaamisesta jää kuitenkin sellainen tuntuma, että olemme asiakkaan kanssa jakaneet todellisuutemme ja saaneet aikaan jotain myönteistä uutta, herättäneet ja ylläpitäneet toivoa, pidän interventiota onnistuneena ja uskon, että myös asiakkaalla on vahvempi olo kuin ennen tapaamista.
Juuri tästä on kysymys kokonaisvaltaisessa hoitokokemuksessa. Se vahvistaa asiakkaan lisäksi asiantuntijaa ja on enemmän kuin osiensa summa. Tätä kokemusta metsästämme myös tuki- ja liikuntaelimistöä huoltaessamme, ja se ammattilainen, joka meille tämän kokemuksen tarjoaa, on usein valintamme yhdeksi elämämme tukipilariksi.
Inspirational Speaker Self-Inspired (Nähdään koulutuspäivillä!)
Ensimmäinen lapsen dokumentoitu HI-viruksesta parantuminen
First Documented Case of Child Cured of HIV.
Aiemmin HI-viruksesta on dokumentoidusti parantunut/parannettu vain yksi toinen henkilö, aikuinen Timothy Brown, jolle siirrettiin sairastamansa leukemian hoitamiseksi kantasolujan henkilöltä, jolla oli geneettisen mutaation ansiosta immuniteetti HI-virukselle.
Parannetun lapsen tapaus viittaa siihen, että HI-virus voisi olla mahdollista parantaa eri tavoin eri ihmisryhmissä.
Joustavampi työelämä on kaikkien etu
Osasairausvapaa on vaikuttava ja kustannustehokas hoito. Itse sanoisin, että se ei ole vain hoito, vaan myös asenne ja toiminnallista tasa-arvoa. Harmittavan usein esim. omille nuorille (=työikäisille) asiakkaille ei ole vammautumisen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin työkyvyttömyys- tai sairauseläke.
Tulehdus ja masennus liitoksissa
Tulehdus voi aiheuttaa masennusta, kertoi Yle 21.1.13. Tutkimuksen kohteena ollut siis veren CRP-pitoisuus (c-reaktiivinen proteiini). Otsikko on sikäli virheellinen, että asia voi olla myös toisinpäin; masennus aiheuttaa tulehdusta. Omasta mielestäni kausaliteetin suunnalla ei kuitenkaan ole juuri väliä. Tulehduksen hillitseminen pehmein keinoin (siis elämäntapamuutoksin, ei lääkkein) on voittajan valinta.
The Boy With a Thorn in His Joints
The Boy With a Thorn in His Joints
Juveniili artriitti remissioon maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla johon yhdistetty omegakolmosia.
Meri Pekkanen: Occupational therapy, nutrition and other hot health stuff 
Comments