Posts tagged ‘empowerment’
Opi itsestäsi testien avulla
Koska ihminen rakastaa puhua itsestään ja yleensä myös saada palautetta ja oppia omista piirteistään, erilaiset testit ovat suosittuja niin lehdissä kuin verkossakin. Tässä muutamia, joista voi saada ideaa omista vahvuuksistaan ja toisaalta syistä oman reagoinnin taustalla.
Kimmo Takalo on kehittänyt skeematerapiaan pohjautuvan teorian tunnelukoista . Omia tunnelukkojasi ja niiden vahvuuksia voit selvitellä osoitteessa tunnelukkosi.fi. Testin tuloksia voit tulkita tämän listan perusteella, joka esittelee eri tunnelukot. Pelkkä testin tekeminen ei vielä johda mihinkään, mutta halutessasi voit edetä tulosten viitoittamaa polkua.
Ehkä maailman kuuluisimman onnellisuustutkijan Martin Seligmanin sivustolla Authentic Happiness on kyselyitä moneen lähtöön. Sivustolle täytyy rekisteröityä voidaakseen vastata kyselyihin. Kiinnostava voi olla esimerkiksi ns. nimikkovahvuuksia selvittävä Signature Strengths – questionnaire, jonka jälkeen voit entistä osuvammin vaalia omia parhaita puoliasi käyttämällä niitä.
Barbara Fredricksonista olen puhunut tässä blogissa aiemminkin. Jos et vielä ole selvittänyt tämänhetkistä positiivisuussuhdettasi, tee parin minuutin Positivity Ratio – testi.
Tein myös Oikotien persoonallisuustestin, kun yritin etsiskellä tähän kotimaista testiä, mutta en vakuuttunut vastauksesta. Jos olet törmännyt hyvään persoonallisuustestiin (minkä tahansa sorttiseen), kerro ihmeessä!
Zen-seikkailu: 11. tehtävä
Tehtävä 11.
Avaa taas seikkailua varten luomasi tiedosto. Kirjoita siihen, mistä unelmoit. Lue, mitä kirjoitit ja uppoudu hetken ajaksi kuvittelemaan, että unelmasi ovat jo toteutuneet. Jos kuvittelun tuloksena muutat mielesi siitä, mitä haluat, kirjoita teksti uudestaan, kunnes siihen uskominen saa sinut hymyilemään.
Zen-seikkailu: 8. tehtävä
Kuten tunnettua, kaikilla meillä on erityisiä taitoja, luonteenpiirteitä tai lahjakkuuksia. Jokaisella on vahvuus tai vahvuuksia. Vahvuudet tai hyveet voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia: viisaus, avoimuus, sitkeys, kohtuus, uteliaisuus, rohkeus, energisyys, harkitsevaisuus, anteeksianto, johtajuus, huumorintaju, kiitollisuus tai halu oppia. Lahjakkuus voi olla myös taito, kuten laulaminen, ruoanlaitto, ihmisten ilahduttaminen, kuunteleminen, piirtäminen, tanssiminen, toisten huomioiminen, runojen kirjoittaminen tai vaikka eläinten hoitaminen.
Tehtävä 8.
Mieti, mikä on sinun nimikkovahvuutesi. Se voi olla luonteenpiirre tai taito. Kirjaa se ylös. Pohdi sitten, kuinka voisit käyttää nimikkovahvuuttasi uudella tavalla. Sovellus voi olla kuinka pieni ja arkinen tahansa, tai vaihtoehtoisesti maailmoja syleilevä. Valitse itsellesi sopiva asia, joka ehkä hiukan haastaa, mutta ei ole liian stressaava, jotta jäisi tekemättä. Voit kehitellä ideoita vaikka mindmap-tyyliin. (Harjoitus on tutkimuksessa, jossa tutkittiin ns. onnellisuusinterventioiden vaikutusta ihmisten raportoimaan onnellisuuteen.)
Zen-seikkailu: 5. tehtävä
Ja taas mennään!
Tehtävä 5.
Ihminen on tutkitusti mahdollista ns. virittää (engl. to prime) myönteisesti sillä seurauksella, että henkilö sen jälkeen reagoi vastaantuleviin asioihin positiivisemmin ja on mm. auttavaisempi ja rauhanhaluisempi. Tässä tehtävässä on tarkoitus löytää itse itselleen virittäjä, jota voi käyttää vaikka silloin, kun edessä on tilanne, jossa tarvitsee ekstramäärän iloa, rohkeutta, avoimuutta, luovuutta tai itseluottamusta.
Tällainen virittäjä eli praimeri voi olla vaikka
- onnellisen muiston mieleenpalauttaminen
- sellaisen biisin kuunteleminen, josta tulee hyvä ja/tai itsevarma ja valoisa fiilis
- itselle tärkeästä ihmisestä olevan mieluisan valokuvan katsominen
- muutaman minuutin happihyppely
- ruukkukasvista huolehtiminen
- …tai miksei vaikka hyvälle tuulelle saavan youtube-videon katsominen
Pohdiskele, mikä on sinun virittäjäsi ja kokeile sitä käytännössä sopivan hetken tullen.
Zen-seikkailu: 4. tehtävä
Viikonloppua vasten seikkaillaan menneeseen. Yhtä hyvin kuin uusista aatoksista, myös historiastamme voi löytyä avaimia onneen. Mielenkiintoista on se, olemmeko säilyttäneet samankaltaisia asioita ja ominaisuuksia tai vaikka ihmisiä elämässämme, vai etääntyneet niistä joko tarkoituksella tai tarkoittamatta. Haluaisimmeko ehkä elämäämme jotain sellaista, mitä koimme nuorina? Miten se voisi toteutua nykyisyydessä?
Tehtävä 4.
Uppoudu hetkeksi muistelemaan lapsuuttasi. Yritä kaivaa mieleesi onnellisia hetkiä. Tuleeko mieleesi joku erityinen tilanne? Mitä tykkäsit tehdä? Mikä tai minkälainen oli suosikkileikkisi? Nautitko toisten seurasta vai yksin tekemisestä? Mikä oli lempiaineesi? Minkälaisia ominaisuuksia ihailit? Mistä leluista, kirjoista, tv-ohjelmista tai sanoista pidit? Mitkä tuoksut, maut, hajut ja materiaalit olivat sinulle mieluisia? Missä koit onnistumisia tai elinvoimaa? Mikä oli lempipaikkasi ja -maisemasi?
Kirjoita muistisi uumenista nousevia ajatuksia ja muistoja samaan tiedostoon, johon kirjailit tehtävän 1. Voit kirjoittaa kokonaisia lauseita tai tehdä listan.
11 – Poetic Therapy
I want to share a method of guiding someone – almost anyone – to write a poem. I learned this while studying occupational therapy on an intensive course in Dworp, Belgium in 2006. I’ve used this method for several years with a lot of different kind of people: it works for people with mental handicap, it works for the elderly, it works for people with memory deficits, it works for children, it works for you and it works for me.
You better start out some easier subjects such as animals, colors or seasons. You may then proceed in writing poems about places, people, emotions and finally of yourself. The method is very versatile and pretty quick. You may also use it to create a poem with a group. The guiding questions make it simple to get words out of people. Some of the most epic ones have been made by people with autistic features being composed solely of sounds, not words. Extremely impressive and poetic. Hopefully also empowering.
Today I used this method with a client of mine and I asked whether I could publish her first poem in my blog. I got the idea when she told her favourite subject at school was writing. Here it is in English, originally this was made in Finnish. She said this would be a good way to describe the Finnish autumn for a foreigner from the opposite side of the world. After writing this she analyzed it and read it aloud for her roommate. The roommate thought it was fabulous. The writer was very happy about her poem and in getting something back which she thought was already lost.
Autumn
Colourful, dark.
Allows reading relaxed
It snows early, unexpectedly
Creative.
—-
So here’s the method called Eleven:
1. One word – choose a topic – for example pick an animal
2. Two words – describe the animal
3. Three words – what does the animal do – include a verb
4. Four words – what happens then? Something unexpected or surprising, maybe a twist in the story
5. One word – one, final strong word – how does this thing make you feel? Which word sums it all up?
—
Like this:
A Poem.
Delirius, succint.
Captures a moment
Thinks highly of itself.
The fool.
—
I sincerely hope you write your own poem and send it in the comments.
It’s a Shame (that stresses sick people)
Sickness, illness or health problems in general wouldn’t be described as something to be ashamed of. When one’s ill, she/he gets comforting, help and sometimes even pity. But shame? It has been common not to blame people on their conditions (at least if it’s not hangover). I say has been because the tendency has grown quite a bit in the direction of emphasizing one’s own responsibility in taking care of themselves by “living right” (also known as giving up your afternoon coffee cake, walking the stairs, passing the Friday night beer and so forth). But as the information gathers we are now more and more aware of the complicated system a body is. For example, calorie theory has been crushed (Don’t buy that? Read Gary Taubes: Good Calories, Bad Calories). Therefore it’s not as simple as 1-2-3 to go tell someone to stop eating fat/carbs to lose the extra pounds and the diabetes or to blame the years of cigarette smoking on someone’s COPD.
Anyway, I got a bit on the sidetrack. The point is that as I just returned home from the office, I feel ashamed. I feel ashamed because I discovered in the morning that I’d lost my voice totally during the night. I feel ashamed because even if I did go to work it wouldn’t work: it’s impossible not to speak as a therapist. And furthermost I’m ashamed because my work pair (a physiotherapist) commented that “you always have something going on“. No I don’t! I wanted to scream. I’m never ill! I haven’t had a flu in years and I’m vibrant and strong and balanced and… Versatile.
So you see, I would SO like to cherish my image of myself as the invincible human being that continues to work while others fall in the depths of a seasonal cold (or when they sneeze and cough for weeks). It hurts to feel like your body has let you down and it stresses to have all these thoughts going around your head about what people are going to think of me, getting a laryngitis right after my summer vacation. And it’s not that they would or that they will. And it’s not that it WOULD be my own fault that I lost my voice. But still: can’t help but being ashamed.
Which brings me to the key point of this post. For a therapist it’s priceless to be able to go under the client’s skin to better understand the phase and process she/he is going through whether it’s a long term disease or a minor illness. It’s not easy to go see a doctor. It’s not nice to be taken on the ward. It’s HORRIBLE to be dependent on the hospital staff in taking a leak or changing your position in bed. Illness steals away the sense of control one has to her/his life. On the top of that it makes you feel shamed for being weak while seeing others strive.
Sigh. Oh well. Maybe I overreacted. I just wanted to say that trying to relate to your clients’ situation really pays of. It helps to become a better (occupational) therapist regarding client centered approach, minding the psycho-social aspects of the therapy and empowering people to gain back their sense of control. And, first and foremost, their dignity.
Ugh, I have spoken. I shall withdraw to breath some steam and then to lay on the sofa working on some studies. Wish me well!
Meri Pekkanen: Occupational therapy, nutrition and other hot health stuff 
Comments